Osa 71
25.8.2023
Aamulla heräsimme klo 8.30.
Vanhin poikamme ja hänen naisystävänsä tulivat meille aamupalalle klo 10.
Puoli kahdentoista aikaan lähdimme kaupoille.
Yhden aikaan piti olla kotona, koska kodinkonekorjaaja oli tulossa.
Hän kävi ja me lähdimme senjälkeen verenluovutukseen.
Minun verenluovutus jouduttiin keskeyttämään.
Ensin oli suoni vähän kateissa ja kun se löytyi niin aloitettiin luovutus.
Kyynärtaipeeni alkoi mustua senverran, että hoitaja sanoi, nyt pitää keskeyttää.
Eipä siinä muu sitten auttanut.
Yleensä luovutan oikeasta kädestä mutta nyt se käsi on ihottumainen niin piti ottaa vasemmasta.
Ja näin siinä sitten kävi.
No, sain kuitenkin synttärilahjan, arabian kuppi jossa on verenpisaroita.
Verenluovutuksen jälkeen mieheni vei minut syömään Amarilloon.
Sieltä lähdettyämme haimme nuorimman poikamme ja hänen vaimonsa meille kylään.
He olivat leiponeet minulle synttärikakun.
Kakku oli suklaakuorrutteinen ja todella herkullista.
Myös kolmas poikamme oli tullut vaimonsa ja pienen poikansa kanssa meille.
Kun sitten kaikki lähtivät, niin mieheni kanssa aloimme katsomaan yleisurheilun kisoja teeveestä.
26.8.2023
Mieheni herätti minut klo 7.00.
Aamupesut ja aamupalalle.
Aamupalan jälkeen lähdimme klo 8.20 ajelemaan kohti Jyväskylää.
Tähän aikaan aamusta tie oli vielä hiljainen liikennettä ei juuri ollut.
Mieheni menee kavereidensa kanssa harrastamaan liikunnallisia aktiviteetteja.
Minä menen tapaamaan lapsuudenajan ystävääni.
Hieman meinaa Itselläni olla ikäkriisi.
Täytin eilen 25.8. 59 vuotta.
Yhtään ei kyllä tunnu siltä, että ikä lähentelee jo 60 vuotta.
Vaikka niinhän sitä sanotaan, että ikä on vaan numero.
Jyväskylään päästyämme mieheni jätti minut ystäväni luokse ja hän meni kavereidensa kanssa.
Juttelimme ystäväni kanssa paljon kaikkea.
Hän tarjosi myös ruoan ja kahvit.
Näin myös kummipoikaamme, kun hän käväisi siinä äitinsä luona.
Klo 17 soi ovikello, ystäväni ihmetteli, että kuka siellä nyt on, hän ei odota ketään, minä sanoin, että olisiko se mieheni.
Ystäväni naurahti, kun tajusi, että niin tietysti.
Hetken aikaa mieheni ehti istua kun meidän sitten piti lähteä kotimatkalle.
Matkaa on kuitenkin reilut kolme tuntia.
Kotiin päästyämme iltapala ja teeveestä jälleen urheilua.
Aamulla heräsimme klo 8.30.
Vanhin poikamme ja hänen naisystävänsä tulivat meille aamupalalle klo 10.
Puoli kahdentoista aikaan lähdimme kaupoille.
Yhden aikaan piti olla kotona, koska kodinkonekorjaaja oli tulossa.
Hän kävi ja me lähdimme senjälkeen verenluovutukseen.
Minun verenluovutus jouduttiin keskeyttämään.
Ensin oli suoni vähän kateissa ja kun se löytyi niin aloitettiin luovutus.
Kyynärtaipeeni alkoi mustua senverran, että hoitaja sanoi, nyt pitää keskeyttää.
Eipä siinä muu sitten auttanut.
Yleensä luovutan oikeasta kädestä mutta nyt se käsi on ihottumainen niin piti ottaa vasemmasta.
Ja näin siinä sitten kävi.
No, sain kuitenkin synttärilahjan, arabian kuppi jossa on verenpisaroita.
Verenluovutuksen jälkeen mieheni vei minut syömään Amarilloon.
Sieltä lähdettyämme haimme nuorimman poikamme ja hänen vaimonsa meille kylään.
He olivat leiponeet minulle synttärikakun.
Kakku oli suklaakuorrutteinen ja todella herkullista.
Myös kolmas poikamme oli tullut vaimonsa ja pienen poikansa kanssa meille.
Kun sitten kaikki lähtivät, niin mieheni kanssa aloimme katsomaan yleisurheilun kisoja teeveestä.
26.8.2023
Mieheni herätti minut klo 7.00.
Aamupesut ja aamupalalle.
Aamupalan jälkeen lähdimme klo 8.20 ajelemaan kohti Jyväskylää.
Tähän aikaan aamusta tie oli vielä hiljainen liikennettä ei juuri ollut.
Mieheni menee kavereidensa kanssa harrastamaan liikunnallisia aktiviteetteja.
Minä menen tapaamaan lapsuudenajan ystävääni.
Hieman meinaa Itselläni olla ikäkriisi.
Täytin eilen 25.8. 59 vuotta.
Yhtään ei kyllä tunnu siltä, että ikä lähentelee jo 60 vuotta.
Vaikka niinhän sitä sanotaan, että ikä on vaan numero.
Jyväskylään päästyämme mieheni jätti minut ystäväni luokse ja hän meni kavereidensa kanssa.
Juttelimme ystäväni kanssa paljon kaikkea.
Hän tarjosi myös ruoan ja kahvit.
Näin myös kummipoikaamme, kun hän käväisi siinä äitinsä luona.
Klo 17 soi ovikello, ystäväni ihmetteli, että kuka siellä nyt on, hän ei odota ketään, minä sanoin, että olisiko se mieheni.
Ystäväni naurahti, kun tajusi, että niin tietysti.
Hetken aikaa mieheni ehti istua kun meidän sitten piti lähteä kotimatkalle.
Matkaa on kuitenkin reilut kolme tuntia.
Kotiin päästyämme iltapala ja teeveestä jälleen urheilua.
