Masennus

 Helmikuu 2022

Osa 1.
Vaikea vuosi

Noin kuusi vuotta sitten, kesällä, päässäni alkoi tapahtua. Asuimme Tampereella.
Jokin laukaisi ikävät muistot mieleeni. Mieleeni tuli kysymys, MIKSI. Minua oli käytetty hyväksi ollessani lapsi ja vielä nuorenakin se jatkui. Tuo kesä, kun muistin asiat, oli tappaa minut.
Koin kauhun hetkiä, sain rajuja paniikkikohtauksia ja näin painajaisia.
Nämä asiat oli haudattuna syvälle mieleeni ja ne oli lähes unohdettu.

Oli lämmin kesä ja aloin tukahduttaa tunteitani  juomalla. Kävin baareissa pari kertaa viikossa, joskus jopa kolmekin.

Juttelin asioista seurani kanssa ja samalla join.
Välillä asioita jutellessani, sain kovan paniikkikohtauksen. Se rauhoittui mitä pidemmälle ilta eteni, ja mitä enemmän join.

Olin päässyt terapiaan, tai niin ainakin luulin.
Kävin psykiatrilla ja hän vain jutteli niitä näitä ja ojensi minulle reseptin.
Sain lääkettä jonka pitäisi rauhoittaa paniikkikohtauksia. Lääke rauhoittikin.
Mutta lääkäri ei kuunnellut varsinaista syytä miksi hain apua.
Se jopa pahensi oloani ja sai minut juomaan lisää.
Join alkoholia ja otin rauhoittavia.

Kun olin humaltunut, mieleni teki hypätä koskeen tai auton alle.

Viimeinen asia joka sai minut juomaan lisää, oli kun lääkäri sanoi, että olen liian vanha saamaan apua.

Olin käynyt psykiatrin luona vuoden ja tuon vuoden olin myös sairaslomalla.
Seuraavan vuoden olin työttömänä koska lääkärini mielestä olin kunnossa, enkä voinut ottaa vastaan työtä kun olin edelleen henkisesti sairas.

Tämä lääkäri pompotti minua edestakaisin, en päässyt edes jutteluterapiaan. Eikä lääkäri halunnut kuunnella mitä hänelle kerroin.