Pelko

 Osa 18

Pelko

Miten paljon menneisyyden haamut voikaan rajoittaa elämää.
Olen elänyt vuosikymmeniä kotona, lähtemättä yksin minnekään.
Olen pelännyt tavata uusia ihmisiä.
Olen pelännyt lähteä uusiin paikkoihin.
Olen pelännyt suuria ihmisjoukkoja.
Pelkään edelleen lähteä yksin.
Suurissa väkijoukoissa oleminen pelottaa.
Vaikka joku olisi mukanani niin pelkään.
Ja suuri pelko voi aiheuttaa paniikkikohtauksen.
Kun olin noin 9 vuotias, minut siepattiin.
Sieppaaja oli mies. Joku voi ajatella, että puhun satua, mutta totta tämä on.
Siinä on yksi syy pelkooni.
Toinen syy ja suurin syy on hyväksikäyttö mitä jouduin kokemaan noin 10 vuotta.
Vaikka olen käynyt terapiassa ja osaan nyt hyväksyä, ei se on väärä sana, osaan käsitellä tuota hyväksikäyttöä mutta pelkoni ei ole hävinnyt.
Terapiassa käsiteltiin näitä asioita ja minun pitäisi osata ottaa faktat huomioon.
Osassa asioita osaankin mutta miten saan pelkoni häviämään?
Hyväksikäyttö on jättänyt ikuisen jäljen minuun, pelon.
Aina kun, jos kuljen yksin jossain, katson koko ajan taakseni. Varmistan, että olen turvassa.
Olen miettinyt, että kun terapiani nyt loppui niin pärjäänkö ja osaanko elää asioiden kanssa.